Helsingin Postitalon julkisivuremontti oli poikkeuksellisen vaativa hanke, jossa suojellun rakennuksen alkuperäinen ilme oli säilytettävä mahdollisimman tarkasti samalla, kun massiivinen ulkoseinärakenne haluttiin saada teknisesti toimivaksi ja tuulettuvaksi.
Hankkeen pääsuunnittelija Heikki Pietiläisen mukaan yhteistyö BRIX:n kanssa sujui erittäin hyvin. Hänen mukaansa erityisen arvokasta oli se, että BRIX:llä oli aitoa kiinnostusta kehittää ja muovata olemassa olevaa järjestelmää juuri Postitaloon sopivaksi.
Järjestelmän muokattavuus oli tärkeää, sillä hanke toi mukanaan myös poikkeuksellisia haasteita. Yksi niistä oli vanhan rakennuksen kallistuma, jonka vuoksi osia julkisivusta jouduttiin sovittamaan rakennuksen mukaisesti.
Suojelukohde vaati joustavan ja tarkkaan muokattavan järjestelmän
Pietiläisen mukaan BRIX:n tuulettuva elementtijärjestelmä oli käytännössä ainoa markkinoilla ollut ratkaisu, jolla tällainen korjaus voitiin toteuttaa niin, että suojellun rakennuksen julkisivumateriaali voitiin säilyttää alkuperäisen kaltaisena ja samalla muuttaa rakenne tuulettuvaksi.
Hänen mukaansa järjestelmä mahdollisti myös erikokoisten laattojen käytön ja yksilöllisen limityksen toteuttamisen, mikä oli Postitalon kaltaisessa kohteessa olennaista. Suunnittelun aikana kehitettiin lisäksi detaljiikkaa, jonka avulla esimerkiksi ikkunoiden ulkonevat kehykset voitiin toteuttaa alkuperäisen mallin mukaisesti.
Hankkeen alkuvaiheessa toteutettiin mallikenttiä ja käytiin läpi useita väri- ja työmalleja, jotta lopputulos vastaisi mahdollisimman tarkasti rakennuksen alkuperäistä ilmettä. Postitalon julkisivussa toistuvat myös rakennukselle ominaiset erityispiirteet, kuten kaksi erikokoista laattaa, vaihteleva limitys ja alkuperäistä mukaileva elävä sävymaailma.
Vanhan rakennuksen toleranssit asettivat toteutukselle omat haasteensa
Pietiläinen kuvaa yhdeksi teknisesti vaativimmista asioista uuden järjestelmän sovittaminen vanhaan rakennukseen. Millintarkan elementtijärjestelmän oli osuttava säilytettäviin ikkunoiden graniittipieliin, joissa toleranssit olivat paikoin useita senttejä.
Juuri tässä järjestelmän joustavuus oli tärkeä etu. Klinkkerijakoja voitiin hienosäätää niin, että liittymistä ja saumoista saatiin kokonaisuuteen sopivia myös haastavissa kohdissa, kuten Pietiläinen tuo esiin. Myös erilaisten saumojen toteuttamiseen löytyi toimivia ratkaisuja työmaalla.
Hyväksi toteutustavaksi osoittautui lisäksi ulkokulmien L-muotoisten kulmalaattojen kiinnittäminen vasta työmaalla. Näin ulkonurkkien suoruus ja tarkka mitoitus voitiin varmistaa paikan päällä.
Onnistunut lopputulos vaati myös huolellista asennustyötä
Pietiläinen antaa kiitosta myös asentajille, jotka toteuttivat noin 400 ikkunan ympärillä olevat mutkikkaat alusrakenteet huolellisesti. Juuri tällaisissa yksityiskohdissa ratkaistaan, pystytäänkö vanhaa rakennusta kunnioittava ulkoasu toteuttamaan uskottavasti myös käytännössä.
BRIX:n järjestelmää voi hänen mukaansa hyvillä mielin suositella vastaaviin korjauskohteisiin, joissa vanhan rakennuksen materiaalit, yksityiskohdat ja ulkonäkö ovat liian arvokkaita hävitettäviksi, mutta rakenteelta vaaditaan samalla nykyaikaista toimivuutta.
